ELL Anu Lappalainen
ELT, Dipl. ECVS Outi Laitinen
Helsingin yliopisto
Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Yliopistollinen eläinsairaala
Hämeentie 57, PL 57
00014 HELSINGIN YLIOPISTO

Johdanto

Mäyräkoirahalvaus on kansanomainen termi välilevytyrälle, joka on yleinen kondrodystrofisten koirarotujen (esim. mäyräkoira, kiinanpalatsikoira ja tiibetinspanieli) selkäkipujen ja halvausoireiden syy. Eniten sitä tavataan mäyräkoirilla, joilla taudin esiintyvyyden on arvioitu olevan 19 %.

Diagnoosin tekeminen on useimmiten melko helppoa. Hoitomuotojen valinta on sen sijaan kiistanalaisempaa ja siihen vaikuttavat oireiden kesto ja voimakkuus. Nykyään välilevytyrää pidetään kirurgisesti hoidettavana sairautena niillä koirilla, joilla on halvausoireita tai toistuvia selkäkipuja.

Välilevytyrän oireet riippuvat siitä nopeudesta ja voimakkuudesta, jolla tyräytyminen tapahtuu. Äkillisesti ja kovalla voimalla tyräytyvä välilevy aiheuttaa reaktion, jonka lopputuloksena on hermosolujen kuolema, mikä johtaa nopeasti kehittyvään vaikea-asteiseen halvaukseen. Kroonisissa, usein osittaisissa välilevyn uloimpien osien repeämissä tyräytyminen tapahtuu hitaasti ja pienellä voimalla. Verenkierto säilyy aluksi ennallaan, mutta selkäytimen hermosoluissa tapahtuu vaurioita, joiden määrä on suorassa suhteessa puristuksen asteeseen ja kestoon. Asennonkorjausreaktio (koira korjaa välittömästi jalan asennon, kun tassun yläpinta käännetään maata vasten) häviää ensin, koska sitä säätelevät isot hermosäikeet sijaitsevat selkäytimen ulkokerroksissa. Seuraavaksi vaurioituvat keskikokoiset, tahdonalaisia liikkeitä ja pinnallista kipua säätelevät säikeet ja viimeiseksi selkäytimen sisäosissa sijaitsevat pienet, syvää kiputuntoa säätelevät säikeet. Toipumisen aikana toiminnot palautuvat käänteisessä järjestyksessä. Halvausoireiden voimakkuus riippuu myös tyrän paikasta. Kaulan alueella selkäydinkanava on laajempi ja tyrän aiheuttama selkäytimen puristus on pienempi.

Mäyräkoirilla selkänikamien välilevyt rappeutuvat jo hyvin nuorena: vuoden iässä suurimmassa osassa välilevyistä nestemäinen, gelatiinista muodostunut sisäosa on korvautunut kollageenilla sekä rustolla, joka usein kalkkeutuu. Tällainen välilevy on normaalia alttiimpi tyrälle. Alttius välilevysairauteen on mäyräkoirilla perinnöllinen. Välilevytyrän yleisin paikka on viimeisten rintanikamien ja ensimmäisten lannenikamien välillä. Mäyräkoirien yleisin sairastumisikä on 4-5 vuotta. Sukupuolten välillä ei ole havaittu eroa sairastuvuudessa.

Oireet ja diagnoosi

Rinta- ja lannerangan alueen välilevytyrän oireet vaihtelevat kipukohtauksista täydelliseen molempien takajalkojen halvaantumiseen. Selkäkivuista kärsivän koiran olemus on tyypillinen: se seisoo selkä köyryssä ja on haluton liikkumaan, hyppäämään tai kulkemaan portaissa. Syliin otettaessa se saattaa valittaa. Vatsalihakset ovat usein jännittyneet, vaikka kyseessä ei ole vatsaontelon alueen kipu. Hyvin usein koiralla on ollut kipuoireita jonkin aikaa ennen halvausoireita.

Jos neurologiset muutokset ovat lievät, oireina havaitaan takajalkojen heikkoutta. Vaikeammissa tapauksissa takaraajojen tahdonalaiset liikkeet ovat heikentyneet tai puuttuvat. Kaikkein vakavimmissa tapauksissa ns. syvä kiputunto on poissa. Syvän kiputunnon testaaminen on erittäin tärkeää ennusteen kannalta. Se tehdään puristamalla varpaita voimakkaasti jollain instrumentilla. Jalan refleksinomainen poisveto ei ole merkki siitä, että syvä kiputunto on olemassa, koiran täytyy ilmaista tuntemansa esim. vinkumalla, nostamalla päätään, yrittämällä purra tms. Usein myös virtsaaminen vaikeutuu. Rakko on aivan täynnä ja sen puristaminen tyhjäksi voi olla hyvin vaikeaa. Noin viikon kuluttua virtsaputken sulkijalihakset löystyvät ja seurauksena on refleksivirtsaaminen, jossa rakko tyhjenee osittain pienenkin vatsaontelon paineen takia. Rakko ei kuitenkaan tyhjene kunnolla.

Kaularangan välilevytyrä aiheuttaa usein hyvin voimakkaat kipuoireet: jokainen pienikin pään liike aiheuttaa kipua ja koira seisoo ja kävelee tyypillisesti pää matalalla ja kaula jäykkänä. Halvausoireet kohdistuvat yleensä sekä etu- että takajalkoihin.

Eläinlääkäri tekee diagnoosin esitietojen, kliinisten löydösten, neurologisen tutkimuksen ja röntgenkuvien perusteella. Selän huolellisella tunnustelulla kipukohta on yleensä löydettävissä. Diagnoosi on helppo tehdä tapauksissa, joissa potilaalla on selviä halvausoireita.

Selkärangan röntgenkuvissa voidaan nähdä kaventunut nikamaväli ja toisinaan selkäydinkanavassa voi näkyä kalkkeutunutta välilevymassaa. Kalkkeutuneet välilevyt ovat merkki rappeutuneista välilevyistä, eivät tyrästä. Röntgenkuvauksen tarkoituksena on myös sulkea pois murtumien ym. mahdollisuus. Diagnostisia kuvia varten koira täytyy rauhoittaa ja selkärangan on oltava suorassa asennossa. Selkäydinkanavan varjoainekuvaus (myelografia) tehdään aina ennen leikkausta vauriokohdan paikallistamiseksi (kuva 1). Magneettikuvaus on uusi tutkimusmenetelmä, jonka avulla pehmytkudokset ja mm. välilevyjen rappeutuminen nähdään hyvin. Tämän tutkimuksen haittapuolena on korkea hinta sekä toistaiseksi rajoitettu saatavuus.

Konservatiivinen hoito

Konservatiivista hoitoa käytetään selkäkivuista karsivilla potilailla, jos niillä ei ole halvausoireita. Mikäli kipuoireet toistuvat, suositellaan leikkaushoitoa. Konservatiivisessa hoidossa on tärkeintä lepo. Koira on laitettava 3-4 viikoksi täydelliseen häkkilepoon (näyttelyhäkkiin tai lentokuljetuslaatikkoon). Erilaiset aitaukset eivät yleensä takaa koiran paikallaan oloa, pikemminkin koirat niissä hyppivät aitaa vasten pyrkiessään pois. Potilas otetaan häkistä pois vain tarpeiden tekemisen ja hoitojen ajaksi. Levon tarkoituksena on antaa vauriokohdalle aikaa parantua: välilevymassa imeytyy pois selkäydinkanavasta ja repeämä paranee arpikudoksen muodostuksen kautta.

Välilevytyrän lääkehoitona on perinteisesti käytetty kortisonia. Nykyään sitä ei enää suositella käytettäväksi haittavaikutusten takia, koska etenkin yhdistettynä tulehduskipulääkkeisiin suolistoverenvuodon riski on merkittävä. Tulehduskipulääkkeiden, lihasjännitystä vähentävien lääkkeiden sekä kortikosteroidien käyttö lisää koiran halua liikkua, mistä on usein seurauksena oireiden dramaattinen paheneminen, jos liikunnan rajoittamisessa ei olla erityisen tarkkoja. Tämän takia kipulääkkeitä tai lihasrelaksantteja on syytä käyttää ainoastaan kovista kivuista kärsivillä koirilla. Kipulääkkeinä voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä (esim. Metacam vet Ò tai Rimadyl vet Ò ). Annossuosituksia ja aikoja ei saa ylittää.

Akupunktiota on myös käytetty välilevytyrän hoidossa ja sillä on saatu lievissä tapauksissa yhtä hyviä tuloksia kuin lääkehoidolla tai leikkauksella.

Kirurginen hoito

Välilevytyrän leikkaushoidon tarkoituksena on välilevymassan poistaminen selkäydinkanavasta. Leikkauksen avulla poistetaan osa nikaman katosta tai seinämästä, jolloin välilevymassa saadaan poistettua selkäydinkanavasta ja selkäydin, joka usein on turvonnut välilevyn tyräytymisen seurauksena, saa enemmän tilaa välilevykanavassa. Leikkaushoidon etuina pidetään tyrän pienempää uusiutumisriskiä sekä lyhyempää toipumisaikaa tapauksissa, joissa on neurologisia oireita.

Jatkohoito

Koirille, jotka pystyvät liikkumaan riittää hoidoksi lepo ja tarvittaessa kipulääkkeet tai lihasjännitystä vähentävät lääkkeet. Sen sijaan halvaantuneet koirat hyötyvät suuresti erilaisista fysikaalisista hoidoista, joiden tulisi kuulua jokaisen kirurgisesti tai konservatiivisesti hoidetun koiran kuntoutusohjelmaan. Näitä ovat hierominen sekä passiivinen ja aktiivinen lihasharjoittelu. Hieromisen tarkoituksena on lisätä veren- ja lymfakiertoa sekä yhdistettynä lihasharjoitteluun vähentää lihassurkastumaa ja venyttää jänteitä. Passiivisessa harjoittelussa jalkoja taivutellaan ja ojennellaan maksimaalisesti 10-15 kerran sarjoissa useita kertoja päivässä. Tämä säilyttää lihasten normaalit liikeradat sekä estää kutistumia ja parantaa verenkiertoa. Aktiivinen harjoittelu on mahdollista vain, jos eläimen tahdonalainen motoriikka toimii. Se lisää verenkiertoa ja vahvistaa lihaksia. Seisomis- ja kävelyharjoituksissa koiraa autetaan tukemalla sitä. Kävellessä koiraa tuetaan hännästä. Hännän päässä on voimakas akupunktiopiste ja tätä voidaan käyttää hyödyksi: koiran takapäätä tuetaan pitämällä kiinni ja puristetaan hännän päästä. Uinti on ihanteellinen kuntoutuksen muoto. Monilla halvaantuneilla koirilla takajalkojen motoriikka toimii hyvin, mutta jalkojen lihakset ovat liian heikot kantamaan painoa. Uidessa koira joutuu käyttämään jalkojaan ja veden hydrostaattinen paine tukee sitä. Hydrostaattinen paine edistää myös verenkiertoa, veden lämmittäminen ja virtaus tehostaa vaikutusta. Yksi kirurgian eduista on se, että aktiivinen kuntoutus voidaan aloittaa melkein heti leikkauksen jälkeen, kun taas ei-kirurgisesti hoidetuilla potilailla joudutaan odottamaan muutamia viikkoja.

Halvaantuneilla koirilla on hyvin usein virtsaamisongelmia: yleensä virtsaputken sulkijalihasten jännitys lisääntyy ja potilas ei saa virtsattua. Rakko voi olla myös vaikea puristaa tyhjäksi. Lääkehoidolla voidaan relaksoida virtsaputken sulkijalihaksia, jolloin virtsaaminen helpottuu. Rakko on tyhjennettävä useita kertoja vuorokaudessa joko puristamalla tai katetroimalla. Neurologisista virtsaamisongelmista kärsivillä koirilla on usein virtsatietulehduksia. Oireita ei välttämättä huomaa, ja siksi virtsa on syytä tutkia säännöllisesti.

Ennuste

Välilevytyrän ennuste riippuu neurologisten oireiden vakavuudesta ja kestosta sekä valitusta hoitomuodosta. Yleisesti ottaen ennuste on sitä parempi, mitä lievemmät oireet ovat. Konservatiivisen hoidon osalta ennuste on erittäin hyvä ensimmäistä kertaa kipuilevilla potilailla. Suuri osa koirista, joilla on ollut toistuvia kipuoireita tai lieviä halvausoireita, toipuu täydellisesti leikkaushoidon jälkeen toipumisajan vaihdellessa muutamasta päivästä muutamiin viikkoihin. Konservatiivisesti hoidettujen toipumisaika on pidempi ja koirille jää useammin neurologisia puutteita. Lisäksi uusiutumisriski on suurempi. Halvaantuneilla koirilla ennusteeseen vaikuttaa myös hoidon aloitusajankohta: leikkauksen tulisi tapahtua 24 – 48 tunnin sisällä halvaantumisesta, jotta täydellinen toipuminen olisi mahdollista. Mikäli halvaantumisesta on kulunut yli 72 tuntia, leikkaushoito voi silti auttaa, mutta koiralle voi jäädä neurologisia puutteita leikkauksen jälkeen. Mikäli syvä kiputunto on tallella ja leikkaus tehdään 24 tunnin sisällä halvaantumisesta, n. 80 – 90 % potilaista voi parantua toipumisajan vaihdellessa muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Jos syvä kiputunto on puuttunut yli 48 t, on ennuste leikkaushoidonkin jälkeen erittäin heikko. Osa tästä ryhmästä voi kuitenkin toipua; syynä tähän lienee se, että syvän kiputunnon arviointi on subjektiivista ja vaikeaa, mikä saattaa johtaa virheelliseen kuvaan koiran neurologisesta tilasta.

Seuraavassa lyhyesti menettelyohjeet koiran halvaantuessa tai jos sillä on tai epäillään olevan selkäkipuja:

  • Laita koira häkkiin! Anna kipulääkkeitä vain, jos se on kovin tuskainen. Kipulääkkeitä käytettäessä häkkilepo on aivan välttämätöntä oireiden pahenemisen estämiseksi!
  • Vie koira eläinlääkäriin diagnoosin varmistamiseksi ja hoidon aloittamiseksi. Mitä pahemmat oireet ovat, sitä enemmän on hyötyä nopeasti tehdystä leikkauksesta.
  • Ilmoita tapauksesta koiran kasvattajalle ja mielellään myös jalostustoimikunnalle.