Käyttömäyräkoiran urapalkinta ja Pienoismäyräkoirien käyttöurapalkinto on jaetu vuodesta 2017 alkaen vuosittain koiralle, jolla on korkeimmat pisteet ja saavutukset sen koeuralta, koko koiran senhetkiseltä elinajalta. Koira voi saada palkinnon vain kerran. Vain korkeimman pistemäärän saanut koira saa palkinnon, loput ovat olleet ehdolla. Tasapistetilanteissa vanhempi koira voittaa palkinnon.

Karkeakarvainen mäyräkoira

Lyhytkarvainen mäyräkoira

Pitkäkarvainen mäyräkoira

Pienoismäyräkoirat

Vuoden Mäyräkoira

Vuoden Mäyräkoira -kiertopalkintoja jaetaan vuosittain kolme kappaletta, yksi kullekin karvanlaadulle kokoluokasta riippumatta. Koiran koko eliniän Suomen virallisissa luokissa saavuttamat näyttelytulokset pisteytetään ja näistä tuloksista lasketaan keskiarvo. Tasapistetilanteissa vanhempi koira voittaa palkinnon. Vain korkeimman pistemäärän saanut koira saa palkinnot, loput koirat ovat olleet ehdolla.

Karkeakarvaiset mäyräkoirat

Lyhytkarvaiset mäyräkoirat

Pitkäkarvaiset mäyräkoirat

Käyttöjalostuspalkinto

Käyttöjalostuspalkinnon tarkoitus on edistää hyvän ulkomuodon omaavien, metsästysominaisuuksiltaan korkealuokkaisten mäyräkoirien jalostustyötä. Palkinto annetaan koirille, jotka ovat osoittaneet periyttävänsä näitä ominaisuuksia. Tunnustus jaetaan kultaisena, hopeisena ja pronssisena.

Kultainen käyttöjalostuspalkinto

Urokset

Nartut

Hopeinen käyttöjalostuspalkinto

Urokset

Nartut

Pronssinen käyttöjalostuspalkinto

Urokset

Nartut

Tähtiajurit ja Veteraaniajurit

Tähtiajurin palkinto myönnetään koiralle, joka on ajanut kolmella eri ajoeläimellä MÄAJ-1-tuloksen, joista vähintään yksi tulos on sulalta keliltä ja yksi lumikeliltä. Tuloksiksi hyväksytään ainoastaan ne tulokset, joissa kokeen ajoeläin on nähty. Veteraaniajurin palkinto myönnetään koiralle, joka 8 vuotta täytettyään saavuttaa KVA-JÄAJ -arvon tai KVA-MÄAJ (KVA-A) palkitulle koiralle, joka 8 vuotta täytettyään saavuttaa MÄAJ-1-tuloksen.

Tähtiajuri

Veteraaniajurit

Zekiwa Memory of Brandyn jalostuspalkinto

Zekiwa Memory of Brandyn jalostuspalkinto on kiertopalkinto, joka jaetaan pitkäkarvaiselle mäyräkoiranertulle. Palkinnon on lahjoittanut 29.10.1984 Zidy Munsterhjelm-Ehnberg. Vain korkeimman pistemäärän saanut koira saa palkinnon, loput koirat ovat olleet ehdolla.

Ansiomerkit

• Tunnuksena Suomen Mäyräkoiraliitto SML – Finska Taxklubben FTK ry:n hyväksy suoritetusta ansiokkaasta työstä tai liiton päämääriä edistävästä muusta toiminnasta voidaan myöntää Suomen Mäyräkoiraliitto SML – Finska Taxklubben FTK ry:n ansiomerkki, joka on pronssinen, hopeinen tai kultainen.
• Pronssinen ansiomerkki voidaan myöntää henkilölle, joka on vähintään viiden (5) viimeisen vuoden ajan ollut liiton jäsen ja on toiminut aktiivisesti lähinnä SML – FTK:n jäsenyhdistyksen piirissä ja sen hyväksi erilaisissa tehtävissä.
• Hopeinen ansiomerkki edellyttää vähintään kymmenen (10) vuoden jäsenyyttä SML – FTK:ssa ja ansiokasta toimintaa liiton luottamustehtävissä, jäsen yhdistyksen johtoelimissä tms.
• Kultainen ansiomerkki edellyttää vähintään kahdenkymmenen (20) vuoden jäsenyyttä SML – FTK:ssa. Se voidaan myöntää henkilölle, joka on toiminut pitkäaikaisesti ja erityisen ansiokkaasti ja menestyksellisesti liiton päämääriä palvelevissa luottamuselimissä ja -tehtävissä.

Hopeinen ansiomerkki

Pronssinen ansiomerkki

Uuden kasvattajasitoumuksen sanamuoto oikaistiin kevätvaltuustossa, vanhan sitoumuksen hyväksynnät päättyvät 31.5.

Suomen Kennelliitto: Uuden kasvattajasitoumuksen sanamuoto oikaistiin kevätvaltuustossa, vanhan sitoumuksen hyväksynnät päättyvät 31.5.

Kuluvan vuoden jäsenmaksun maksaminen eräpäivään mennessä on edellytys seuraavien jäsenpalveluiden käyttämiseen: pentuvälitys, Kennelliiton pentulistan puolto, MäykkyNetin käyttö, Mäyräkoiramme-lehti numerosta 2 eteenpäin ja kaikki muut palvelut, jotka katsotaan jäseneduiksi.

Mäyräkoiraliiton vuoden 2026 Eräkoiraehdokkaaksi on valittu Hännänhuipun So Not ”Laku”. Laku on monipuolinen metsästyskoira, jolla on myös useita käyttövalionarvoja.

FI KVA-MÄAJ Suomen Käyttövalio mäyräkoirien ajokoe
FI KVA-VAHI Suomen Käyttövalio vahingoittuneen hirven jälkikoe FI KVA-LUT Suomen Käyttövalio luolakoirien taipumuskoe
FI KVA-LUME Suomen Käyttövalio luolakoirien metsästyskoe
FI JVA Suomen Jäljestämisvalio
KÄY-H Näyttelytulos

Käyttömäyräkoiran urapalkinto v. 2023
Turun Seudun Mäyräkoirakerhon, Vuoden Luolakoira v. 2022
Turun Seudun Mäyräkoirakerhon, Vuoden Käyttökoira v. 2022

Kiitos kaikille koiria ehdottaneille ja toivotaan Lakulle onnea kisaan.

Riihimäen Erämessuilla 5.-7.6.2026 palkitaan Vuoden Eräkoira. Suomen Mäyräkoiraliitolla on mahdollisuus esittää ehdokasta kyseiseen kilpailuun.

Kilpailuun osallistuva koira on lajinsa huippuyksilö, jolla on vahvaa näyttöä sekä saavutuksia rodunomaisissa käyttökokeissa. Lisäksi tämä koira voi myös olla ulkomuodollisesti jalo ja arvokas rodun edustaja. Lisäksi huomioidaan totta kai yksilön saavutukset käytännön käytössä tai muissa tilanteissa ihan tavallisessa arkielämässä.

Vuoden Eräkoiran valitsee esitettyjen ehdokkaiden joukosta Riihimäen Erämessujen valitsema kilpailutuomaristo. Suomen Mäyräkoiraliiton hallitus pyytääkin nyt esittämään kilpailuun ehdokkaita, jotka ovat monipuolisesti ansioituneita rodunomaisissa lajeissa ja kyseisillä yksilöillä on osoittaa myös näyttöä saavutuksistaan.

Ehdokkaasta tulee esittää seuraavat tiedot:

• Koiran virallinen nimi ja rekisterinumero

• Valionarvot

• Mahdolliset muut tittelit/mestaruudet

• Yleiskuvaus itse koirasta ja sen ominaisuuksista

• Muuta erityismainintaa, jota ko. koira ansaitsee

Koiran omistajan tulee olla Suomen Mäyräkoiraliiton jäsen.

Ehdotukset tulee toimittaa hallitukselle 15.3.26 mennessä osoitteella tea.vaara@mayrakoiraliitto.fi.

Hallitus pidättää itsellään oikeuden valita kilpailuun nimettävä ehdokas harkintansa mukaan, eikä valintapäätöksestä voi valittaa. Hallitus voi myös harkintansa mukaan päättää, ettei ehdokasta nimetä, ellei sopivaa ehdokasta löydy.

Aapista voi ostaa edelleen pentuoppaaksi uusille kasvattien omistajille tai yksittäinen harrastaja itselleen.

Lue lisää aapisesta ja sen tilaamisesta tuotemyynti-sivulta.

Kohdistettuja muutosehdotuksia tuli kolmeen ohjelmaan: lyhytkarvaisten pienoismäyräkoirien ohjelmaan ja molempiin pitkäkarvaisten ohjelmiin. Kaikki kommentit käytiin huolella läpi ja niitä käytettiin soveltuvin osin kaikkiin ohjelmiin. Keväällä 2022 käsiteltäviä jalostuksen tavoiteohjelmia on muokattu, niistä on korjattu virheet ja tehty muutoksia soveltuvin osin saatujen kommenttien pohjalta. Esimerkiksi jälkeläismääräsuositusta lievennettiin ja Kennelliiton käyttäytymisen jalostustarkastus otettiin muiden luonteen testauksen muotojen rinnalle kaikkiin ohjelmiin. Muutetut kohdat on kirjoitettu punaisella. Jos taulukkoa on muutettu, taulukon otsikko on punaisella. Muutosehdotuksissa oli esitetty joitakin Kennelliiton pakollisena vaatimien kohtien (esim. 4.1 kohdat populaation monimuotoisuutta koskevasta tiedosta, 4.2.5 Käyttö- ja koeominaisuudet, 4.3 sairauksien esittelytekstit) poistoa JTO:sta, mikä ei ole mahdollista.

Lisäksi liitolle toimitettiin 23.1.2022 erillinen malliehdotus kaikille rotumuunnoksille yhteisestä ohjelmasta. Kennelliiton mallirunkoon tehdyssä esityksessä taulukoiden esitystapa oli vaihteleva. Osassa taulukoista ovat samassa kaikki saman karvanlaadun kokomuunnokset, osassa yhdeksän rotua erikseen ja osassa tarkastelu on esitetty jalostuspopulaatioittain. Malliehdotukseen oli koostettu osa Kennelliiton vaatimista taulukoista kohtaan 4. Malliehdotuksesta puuttuivat kokonaan aiemman jalostuksen tavoiteohjelman toteutumista arvioiva luku 5 sekä luku 6 jalostuksen tavoitteista ja toteutuksesta, jonka pohjalta luku 1 Yhteenveto kirjoitetaan. Kohdasta 4.2.5. Käyttö- ja koeominaisuudet oli jätetty pois tilastot ja rodunomaisten koemuotojen kuvaukset. Lisäksi malliehdotukseen oli ehdotettu laitettavaksi linkkejä toisaalle. Kennelliiton ohjetta noudattaen esitystapa ei ole mahdollinen, vaan ohjelman tulee itsessään sisältää kaikki vaadittava tieto.

Kuuden eri jalostuspopulaation vertailu on tärkeää, ja esitystapaa valittaessa on päätettävä, onko etusijalla tietyn jalostuspopulaation tilanteen esittäminen vai vertailu muihin rotuihin. Esimerkiksi koeaktiivisuudesta kertovaan pakolliseen osuuteen on hankala sovittaa sekä vertailun mahdollistava että rodun sisällä kokonaiskäsityksen tarjoava esitystapa. Malliehdotukseen ei ollut merkitty erikseen muutettuja kohtia, minkä vuoksi sen hyödyntäminen JTO-korjauksissa oli hankalaa. Keskeneräisen malliehdotuksen muokkaaminen ja täydentäminen kaikki Kennelliiton vaatimukset täyttäväksi olisi vaatinut huomattavaa ajallista panosta, jota ei tällä aikataululla ollut käytettävissä. Tällaisen mallin käyttöön ottamista voitaisiin harkita seuraavan JTO-päivityksen kohdalla.

JTO tai sen muutokset on käsiteltävä ja hyväksyttävä rotujärjestön yleisessä kokouksessa (Kennelliiton Ohje jalostuksen tavoiteohjelman laatimisesta). JTO:t käydään siksi entiseen tapaan yksitellen läpi liittokokouksessa kokouskutsussa esitetyn järjestyksen mukaan ja yhdessä päätetyt muutostarpeet kirjataan ohjelmiin. Muutetut JTO:t lähetetään Kennelliittoon tarkastettaviksi.

PEVISA-ohjelma siihen esitettyine jälkeläismäärärajoituksineen on perusteltu JTO:ssa Kennelliiton vaatimusten mukaisesti. Aiempaan PEVISA-esitykseen nähden jälkeläisrajoja on nostettu ja ne on laskettu tuoreimpien rekisteröintilukujen pohjalta. Tällä hetkellä 53 rodulla on jälkeläismäärärajoitus PEVISA:ssa. Joka vuosi lisää rotuja liittyy jälkeläismäärää rajoittavaan PEVISA-ohjelmaan. PEVISA-ohjelmaa koskevat kohdat muutetaan JTO:n hyväksymisen jälkeen PEVISA-päätöstä vastaavaksi.

Uusi PEVISA-esitys entistä esitystä lievempi

Viime vuonna ylimääräisessä liittokokouksessa käsitellyssä PEVISA-esityksessä suurinta vastustusta aiheuttivat jälkeläisrajat ja jalostuskäytön alaikäraja. Mäyräkoiraliitossa ymmärretään kasvattajien huoli jalostusmateriaalin riittävyydestä, mutta toivotaan yhteistä vastuunkantoa rotujemme tulevaisuuden tähden. Paras tapa säilyttää perinnöllistä vaihtelua ja estää perinnöllisten sairauksien kasaantuminen on välttää yksittäisten koirien populaation kokoon nähden liian laajamittaista jalostuskäyttöä.

Rodusta huolehtiminen on kaikkien rodun parissa toimivien vastuulla. Erikoisen hyvien yksilöiden tuottaminen ei saisi mennä rodun kokonaisvaltaisen edun edelle. Koska mahdollisuuksien lisäksi myös kasvattamisen riskit eivät rajoitu vain yksittäiseen kasvattajaan, halutaan rodun parhaaksi toimimisen suuntaan ohjata rajoituksilla, sillä suositukset eivät ole vaikuttaneet riittävästi. Rajoitukset eivät juurikaan vaikuta populaatioissa, joissa kauaskatseiset järkevät valinnat ovat vakiintuneet käytännöksi.

PEVISA-ohjelmaan esitetään jälkeläisrajoja, joita on nostettu viime vuoden PEVISA-esityksestä. Rajat on laskettu vuosien 2018–2021 rekisteröintien kokonaismäärästä ja pyöristetty ylöspäin. Vuodet 2020 ja 2021 ovat olleet suuria vuosia rekisteröinneissä, joten ne ovat vaikuttaneet nostavasti myös prosentteina laskettaviin rajoihin. Pyrkimyksenä on, ettei muutos kohtuuttomasti rajoittaisi jalostusvalintoja tai hankaloittaisi jalostuksen suunnittelua. Jälkeläismäärän rajoittamiseen on kuitenkin tarvetta, jotta suurempi osa populaatiosta saadaan jalostuskäyttöön eikä näin menetetä sitä perinnöllistä vaihtelua, mitä rodussa tällä hetkellä on.

Suurilukuisen rodun rajana pidetään 1000 rekisteröityä koiraa neljän vuoden jaksolla; mäyräkoirista normikarkkarit ovat olleet jo pitkään suurilukuinen rotu, mutta viime vuosien kovan kasvun myötä myös lyhytkarvainen mäyräkoira on noussut suurilukuiseksi roduksi. Suurilukuisten rotujen enimmäisjälkeläismääräksi Kennelliitto suosittelee 2–3 % neljän vuoden rekisteröinneistä. Mäyräkoiraliitto on käyttänyt suosituksissaan 3 %:n rajaa.

Vaikka lyhytkarvaiset normaalikokoiset täyttävätkin suurilukuisen rodun kriteerit, niin silti verrattuna karkeakarvaiseen normaalikokoiseen se ei ole vielä aivan samaa suuruusluokkaa. Siksi päädyttiin enimmäisjälkeläismäärän osalta lukuun, joka on noin 4 % vuosien 2018–2021 rekisteröinneistä. Pitkäkarvaiset minit ovat täpärästi ylittäneet viime vuosien kasvulla tuhannen rajan, niitä on kuitenkin katsottu pitkän ajan trendin perusteella pienilukuisena rotuna 5 %:n rajalla. Pitkäkarvainen mäyräkoira sekä lyhyt- ja karkeakarvaiset pienoismäyräkoirat ovat toistaiseksi pienilukuisena rotuna tarkasteltavia.

Taulukossa 1 on koottuna PEVISA-ohjelmaan esitetyt enimmäisjälkeläismäärät ja kuinka monta pentuetta keskimäärin uusi korotettu jälkeläisraja mahdollistaa. Kaikissa populaatioissa raja tarkoittaa toistakymmentä pentuetta. Rajan ylittäviä uroksia löytyy kaikista populaatioista, mutta jälkeläisrajan käyttöönotto ei rajaisi pois huomattavaa määrää uroksia.

Taulukko 1

Taulukossa 2 on esitetty 10 vuodessa rekisteröityjen urosten määrä rinnakkain populaatiossa jalostukseen samana aikana käytettyjen urosten määrän kanssa. Lisäksi taulukossa kerrotaan, montaako urosta on käytetty tuottamaan puolet 10 vuodessa rekisteröidyistä pennuista. 20 eniten käytetyn uroksen osuus kaikista vuosina 2010–2019 rekisteröidyistä pennuista esitetään puolet tuottaneiden osuuden rinnalla.

Jalostuskäytössä olevan materiaalin laajuuden suhteen parhaassa asemassa on karkeakarvainen mäyräkoira. Tehottomimmin jalostusmateriaalin laajuus hyödynnetään pikkukarkkareissa, joissa maan tavaksi on vakiintunut harvojen suosikkiurosten runsas käyttö: 10 vuoden aikana puolet rekisteröidyistä pennuista on tuottanut 23 urosta, vaikka samassa ajassa on syntynyt liki tuhat urosta. Kooltaan pienemmässä lyhytkarvaisten minien populaatiossa tilanne on hieman parempi. Lyhytkarvaisissa normaalikokoisissa on kannan kokoon nähden hyvä tilanne, jalostusmateriaalia hyödynnetään laajasti. Pitkäkarvaisen mäyräkoiran tilastoja vääristää joidenkin paljon käytettyjen urosten huomattava jälkeläismäärä, valtaosalla uroksista jälkeläismäärä on maltillinen ja suositusten mukainen. Pitkäkarvaisissa mineissä tilanne on pienoismäyräkoirista paras, jalostusmateriaalia haetaan ja hyödynnetään varsin hyvin.

Taulukko 2

Lisäksi taulukkoon 2 on koottu tieto Mäyräkoiraliiton jalostusuroslistalla olevien koirien lukumäärästä. Jalostusuroslistalle pääsyn vaatimuksina ovat mm. voimassa olevat PEVISA-tutkimukset, jälkeläismäärä alle suositellun maksimin, näyttelytulos vähintään H ja normaalikokoisilla koetulos. Näiden rajoitusten vuoksi listalta jää pois esimerkiksi koiria, joita ei vielä ole PEVISA-tutkittu tai tutkimus on vanhentunut tai joilla ei syystä tai toisesta ole vaadittua tulosta. Nämä seikat ovat korjattavissa eivätkä ne ole vikoja koirassa. Uroksia löytyy kyllä enemmänkin kuin paljon käytetyt muutamat yksilöt. Kaikki paljon käytetyt urokset eivät ole tähänkään asti löytyneet jalostusuroslistoilta, joten materiaalia on aiemminkin käytetty ainakin osin väljemmin kriteerein.

Kuvassa 1 on esitetty kaikista vuosina 2005–2019 syntyneistä pentueista niiden pentueiden osuudet, joissa ainakin toinen vanhemmista on ollut astutuksen aikaan alle 18 kuukautta vanha (keltainen palkki) tai 18–24 kuukautta vanha (oranssi palkki). Kunkin muunnoksen kohdalla pylvään kokonaiskorkeus osoittaa niiden pentueiden osuutta, jossa on käytetty alle 2-vuotiasta koiraa. Palkkiin merkitty luku kertoo prosenttiosuuden kaikista pentueista.

Kuva 1

PEVISA-ohjelmaan esitetään, että koirien on oltava vähintään 18 kuukautta vanhoja astutushetkellä. Nuorten koirien jalostuskäyttö on kaikissa karvanlaaduissa yleisempää pienoismäyräkoirissa kuin normaalikokoisissa. Lyhyt- ja karkeakarvaisten pienoismäyräkoirien pentueista on 15 vuoden aikana ollut noin kolmannes yhdistelmiä, joissa ainakin toinen vanhemmista on alle kaksivuotias, pitkäkarvaisissa mineissä neljännes. Normaalikokoisista pitkäkarvaisista pentueista viidennes on alle kaksivuotiaan vanhemman jälkeläisiä, lyhyt- ja karkeakarvaisissa noin kuudesosa.

Useimmiten nuorina käytetään uroksia, mahdollisesti jopa lyhyellä aikavälillä runsain mitoin, vaikka juuri niiden käyttöä olisi biologian puolesta mahdollista odottaa kypsempään ikään ja näin vähentää riskiä myöhemmin ilmenevien perinnöllisten sairauksien leviämisestä. Rodussa yleisimmät sairaudet kuten välilevytyrä, kasvaimet, sydänongelmat, PRA, kaihi jne. ilmenevät usein vasta 5–6 vuoden iässä tai vanhempana. Kyse ei ole siitä, että koira periyttäisi eri asioita eri-ikäisenä, vaan siitä, että vanhemman koiran terveydestä tiedetään enemmän. Normaali terve uros astuu ongelmitta jopa ensikertalaisena myös veteraani-iässä ja saa isojakin pentueita, joten varsinkin runsasta jalostuskäyttöä nuorella iällä olisi viisasta välttää. Jälkeläisnäytön arvioiminen on tärkeää varsinkin seuraavia pentueita suunnitellessa. Kovin nuorella koiralla ei jälkeläisnäyttöä ole kuin korkeintaan ulkomuodon osalta, varsinkin jos pentueet on tehty lyhyessä ajassa.

Kuten tähänkin asti kaikilta jalostukseen käytettäville koirille tulee tehdä virallinen silmätutkimus ennen astutusta. Silmätutkimus ei saa olla astutushetkellä yli 24 kk vanha. Jalostuksesta poissulkevat sairaudet ovat perinnöllinen katarakta (kaihi), verkkokalvon etenevä surkastuma (PRA) sekä kaikilla pitkäkarvaisilla perinnöllinen keratiitti. Uuteen PEVISA-ohjelmaan esitetään keratiittia poissulkevaksi silmäsairaudeksi myös kaikille lyhyt- ja karkeakarvaisille mäyräkoirille. Sairautta on esiintynyt aiemminkin sekä lyhyt- että karkeakarvaisissa muunnoksissa ja tehtyjen runsaiden risteytysten vuoksi se on vaarassa levitä yhä laajemmalle. Se on koiralle usein kivulias sairaus, joka on myös mahdollista hoitaa oireettomaksi, jolloin se ei näy tutkimushetkellä. Näin tieto taudin todellisesta esiintyvyydestä jää pimentoon.

Kääpiö- ja kaniinimäyräkoirilta vaaditaan lisäksi voimassa oleva polvitarkastuslausunto. Polvitutkimushetkellä koiran tulee olla täyttänyt 12 kk. Alle kolmen vuoden ikäiselle koiralle annettu polvilumpioluksaatiolausunto on voimassa kaksi vuotta. Mikäli polvet on tarkastettu koiran täytettyä kolme vuotta, ei tutkimusta tarvitse enää uusia.

Uutena muutoksena PEVISA-ohjelmaan esitetään rekisteröinnin raja-arvoksi polvilumpioluksaation astetta 1. Polvituloksen 1 saanut koira voitaisiin parittaa vain tuloksen 0 saaneen koiran kanssa. Muiden asteiden käyttö on syytä rajata pois, koska vakavammat asteet yleensä aiheuttavat koiralle selviä liikkumisvaikeuksia ja näin terveydellistä haittaa. Esityksen pohjana on pitkäkarvaisten kääpiö- ja kaniinimäyräkoirien muita muunnoksia selvästi heikompi polviterveystilanne, jota nykymuotoinen PEVISA ilman raja-arvoa ei ole parantanut. Jos pelkkä polvitarkastuspakko olisi riittänyt parantamaan tilannetta, se olisi kolmessa vuosikymmenessä jo havaittu (taulukko 3).

Taulukko 3 Polvitarkastettujen pitkäkarvaisten pienoismäyräkoirien tulosjakauma.

Vuosina 2005–2019 syntyneistä pitkäkarvaisista pienoismäyräkoirapentueista vain 58 % on ollut sellaisia, joiden molemmilla vanhemmilla on 0:n polvet. Tästä johtuen polvitilanne ei ole parantunut, mikä näkyy siinä, että polvitarkastettujen pitkäkarvaisten pienoismäyräkoirien tulokset eivät ole parantuneet pitkällä aikavälillä tarkasteltuna. Tuonnitkaan eivät paranna tilannetta, sillä vuosina 2005–2020 tuoduista polvitarkastetuista pitkäkarvaisista mineistä vain 71 % on ollut polvistaan täysin terveitä.

Vain 78 % vuosina 2005–2020 rekisteröidyistä ja polvitutkituista pitkäkarvaisista pienoismäyräkoirista on saanut polvistaan täysin terveen paperit, kun vastaava osuus lyhytkarvaisista pienoismäyräkoirista on 97 % ja karkeakarvaisista mineistä 94 %. Pitkäkarvaisten minien heikompi polviterveystilanne on lyhytkarvaisten pienoismäyräkoirien ja pitkäkarvaisten normaalikokoisten kanssa tehtyjen runsaiden risteytysten takia vaarassa levitä muihinkin muunnoksiin.