Nina Menna asiantuntijaeläinlääkäri

 

Mitä epilepsia on?

Epilepsia on toistuvia kouristuskohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö, joka aiheutuu yksilön aivosolujen ajoittaisesta ylireagoinnista johonkin ihan tavalliseen ärsykkeeseen. Joissakin tapauksissa häiriöön on syynä aivovamma tai – vaurio.

Miten diagnoosiin päästään?

Kohtauksiin voi olla monia syitä, kuten sydämen toiminnan häiriöt, aineenvaihduntasairaudet (esim. sokeritauti), kalkkikramppi, alhainen verensokeri ja erilaiset tulehdussairaudet, jotka johtavat aivojen tai aivokalvojen tulehdukseen. Krampin voivat myös aiheuttaa maksan ja munuaisten toiminnanvajaus, erilaiset myrkytykset, kasvaimet päässä ja ulkoiset tai sisäiset vammat, jotka ovat kohdistuneet päähän, hapen puute, sekä synnynnäiset muut syyt kuten mm. vesipää. Koiran vanhetessa voi myös esiintyä verenkiertohäiriöitä. Nämä syyt aiheuttavat hankitun epilepsian, joka ei ole perinnöllistä. Toki esim. maksan toiminnanvajaus voi johtua jostakin perinnöllisestä sairaudesta.

Miten epilepsia tunnistetaan?

Ensimmäinen kohtaus tulee useimmiten nuorena, ½ - 5 –vuotiaana, mutta tauti voi puhjeta myös vanhemmalla iällä, jolloin ei kuitenkaan ole todennäköisesti kyseessä idiopaattinen eli itsesyntyinen epilepsia. Kohtaus kestää tavallisesti 1-2 minuuttia, mutta voivat kestää myös 5-10 minuuttia tai harvoin kauemmin. Tyypillisessä kohtauksessa koira makaa kyljellään ja vetää kouristusenomaisesti päätään ja jalkojaan suoriksi sekä tekee välillä nykiviä liikkeitä jaloillaan. Koira voi mennä joko kokonaan tai osittain tajuttomaksi ja saattaa ulostaa tai virtsata alleen. Koira voi myös äännellä hallitsemattomasti. Tavallisemmin kohtaus tulee koiran ollessa levossa. Kohtaus on usein epämiellyttävämpi omistajalle kuin koiralle. Kohtauksen aikana koira ei tunne kipua. Ennen kohtausta koira saattaa käyttäytyä oudosti, olla levoton, hakeutua ihmisen seuraan tai vetäytyä, olla epänormaalin janoinen - jokaisella koiralla on omat yksilölliset oireensa. Kohtauksen jälkeen koira on väsyneen tuntuinen. Eläinlääkäri päättää yhdessä omistajan kanssa hoidon aloittamisesta. Yleensä lääkitys on syytä aloittaa, kun kohtauksia tulee muutaman viikon välein, saman päivän aikana useita kohtauksia tai ne kestävät yli 5-10 minuuttia. Jokainen koira reagoi hoitoon yksilöllisesti. Hoidon tavoitteena on kohtausten hallitseminen, mutta se ei aina ole mahdollista. Tuloksellisena hoitona voidaan pitää, että kohtauksia tulee harvemmin, ne ovat lievempiä ja niiden kesto lyhenee. Kokonaan epilepsiasta ei voi parantua, joten lääkitys on elinikäinen. Vaikka koira olisi lääkityksen aikana lähes oireeton, ei lääkkeen annosta saa mennä omin päin muuttamaan eikä sitä saa lopettaa. Oireet palaavat pian lopettamisen jälkeen. Epilepsia ei myöskään pahene ajan kuluessa eikä tee koirasta toimintakyvytöntä, eikä vaikuta koiran älykkyyteen. Sairauden paheneminen voi johtua siitä, että toistuvat voimakkaat kohtaukset, joita ei ole saatu lääkityksellä hallintaan, vaurioittavat vähitellen aivoja tai koiralla on jokin muu etenevä syy kohtauksiin (esim. aivokasvain).

Ennen eläinlääkärille menoa

Kirjaa ylös: Kohtausten esiintymistiheys, kesto, mitä koira tekee ja miltä koira näyttää kohtausten aikana, millaisessa tilanteessa kohtaus tuli, oliko koiralla juoksu ja mieti koirasi historia (onko muita selitettäviä tekijöitä).

Syyt iän mukaan

pentu alle 6 kk
  • todennäköisesti synnynnäinen syy
nuori koira 6 kk –5 v
  • todennäköisesti itsesyntyinen epilepsia
vanhempi koira yli 5v
  • todennäköisesti kasvain tai vamman jälkitila

Periytyminen ja ohjeet kasvattajalle

Epilepsian esiintyminen vaihtelee voimakkaasti roduittain ja populaatioittain. Keskimääräinen esiintyminen on kaikilla koirilla noin 0,5- 1 % luokkaa, mutta esim. Tanskan labradorinnoutajapopulaatiossa esiintyminen on yli 3 %. Periytymismekanismi ei ole tiedossa ja rotukohtaisia eroja on todennäköisesti olemassa. Polygeenistä resessiivistä periytymismallia pidetään monella rodulla todennäköisimpänä, mutta ominaisuuteen saattaa liittyä jonkinlainen sukupuoleen sitoutuminen, sillä urokset sairastuvat narttuja useammin. Tutkimuksissa on todettu, että jos yhdistetään kaksi sairasta koiraa, on syntyvistä pennuista sairaita 40–100%. Koska periytymismekanismi voi vaihdella rodusta toiseen, on tapausten vähentämiseksi ehdotettu seuraavia jalostusohjeita: Jalostukseen ei käytetä koiria, joiden jälkeläisillä tai sisaruksilla on epilepsia. Riskilinjojen ja riskikoirien yhdistämistä on vältettävä. Jos perheessä on kaksi tai useampi koira on, on syytä pitää epilepsiaa sairastava koira erillään muista, silloin kun omistaja ei ole paikalla. Omituisesti käyttäytyvä koira voi laukaista perheen muissa koirissa aggressiivisen reaktion ja epileptikko voi tulla kohtauksensa lisäksi pahasti riepotelluksi. Epileptikon ympäristöstä on myös hyvä poistaa sellaiset esineet, joihin se voi hallitsemattomasti krampatessaan satuttaa itsensä. Sitä ei tule koskaan jättää asunnon toiseen kerrokseen, jollei portaissa ole putoamisen estävää estettä.